Tikkuripaita

Tai Hailuodon paita, tai Luotolainen, eli perinteinen Hailuodon kalastajaneule. Mies toivoi taannoin, että neuloisin hänelle villapaidan, sellaisen, jossa on napit olalla. Malleja etsiessä ja selaillessa löytyi Tikkuripaita, johon sekä paidan tilaaja että tekijä ihastuivat. Ja paita oli myös tosi kiva neulottava, yksinkertainen pintaneule ja kivoja yksityiskohtia, jotka toivat vaihtelua ja vähän haastettakin neulomiseen.

Villapaita oli ihan toiveneulottava siinäkin mielessä, että paita valmistui yhtenä kappaleena: hihat suljettuna neuleena suoraan etu- ja takakappaleeseen ja kaulus suoraan kaula-aukkoon neulottuna, eli ompelutöitä ei itse neuleen valmistuttua oikeastaan ollut. Etu- ja takakappalekin yhdistettiin virkkaamalla. Miten se valmiiden kappaleiden yhteen ompelu tuntuukin niin työläältä - tai oikeastaan niin ylitsepääsemättömältä, että vaikuttaa neulemallin valintaankin.

Paidan etupuolella on oikeilla ja nurjilla silmukoilla neulottu rekko, jota sanotaan myös västäräkiksi tai kaupungiksi. Olkapäillä on piilosilmukoilla virkattu kaitale (ja toisella olkapäällä se toivottu nappilista). Selkäpuolen yläosassa on koristeellinen v-levennys ja hihoissa kyynärpäistä alkaen kiva kavennusrivi.

Langaksi hankin Pirtin kehräämön värjäämätöntä karstalankaa (140 tex x3), ihanaa suomalaista villalankaa, mies valitsi keskiharmaan värin (nr 3). Ohje on Taito-lehdestä (6/2003) - uskomaton sattuma oli se, että kyseinen lehti löytyi omasta lehtihyllystä! Neuloessa seurailin myös Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita -kirjan ohjetta, jota käytin lähinnä piilosilmukkavirkkausten kerrosmäärissä. Muutaman koetilkun jälkeen päädyin neulomaan 2,5:n pyöröpuikolla, hihojen lopussa käytin samankokoisia sukkapuikkoja. Ihan hurjan kiva neuletyö, tlaaja on tyytyväinen lopputulokseen ja minä suorastaan vähän ylpeä aikaansaannoksestani!